Jari Sarasvuo totesi taannoin radio-ohjelmassaan seuraavanlaisesti: ”Suomalaiset yritysjohtajat hallitsevat tuloslaskelman tulkitsemisen, mutta Ruotsalaiset hallitsevat taseen”.
Tämä lausahdus jäi itselleni merkitsevästi mieleen. Tällä 15 vuotisella urallani olen saanut tehdä aivan saman huomion Suomalaisesta yritysmaailmasta. Tuloslaskelmaa osaa kuka tahansa tulkita. Se kun on hyvin yksinkertaista. Jos viivan alla on plussaa niin voidaan vetää johtopäätös, että hyvin menee. Jos viivan alla on miinusta niin voi pyhä äiti! Toki tämäkään asia ei ole näin yksinkertaista.
Jos halutaan yksinkertaistaa, niin seuraavassa ehkä suurin vedätys, mitä yrittäjä voi parhaillaan harjoittaa. Tuloslaskelman miinus väännetään positiiviseksi kaikin keinoin mitä käytettävissä on. Tällöin todellinen tulos hautautuu kaiken spekulaation alle. No tämähän riittää mikäli on tottunut lukemaan pelkkää tuloslaskelmaa.
Se mitä ei voi huijata on tase. Tase kertoo armottomasti mikä on yrityksen vastustuskyky. Se on myös tuloslaskelmaa tärkeämpi työkalu, minkä avulla itse johdan oman yritykseni taloutta. Kun tase on kunnossa, niin pienet liiketoiminnan aivastukset eivät horjuta pienen yritykseni koko terveyttä ja vaivuta tätä koomaan. Terveellä taseella jää myös aikaa reagoida, kun flunssapöpö yrittää kiivetä yrityksen selkäytimeen tuloslaskelman kautta.
Tasehan jakaantuu yksinkertaisesti kahteen osaan. Ensimmäisellä puolella on luettelo yrityksen omaisuudesta. Mistä yrityksen hallinnoima varallisuus kertyy. Mitä korkeammalla omaisuuserä on, sitä vaikeampi sitä on muuttaa rahaksi. Tästä johtuen ylimpänä onkin kaikki aineeton omaisuus. Sitten luetellaan kiinteä omaisuus kuten rakennukset, koneet ja laitteet ja maaomaisuus. Tästä jatketaan varastoon, myyntisaataviin, lainasaatavaviin ja lopuksi pankkitilin saldoon. On myös hyvä muistaa, että omaisuus merkitään pääsääntöisesti siihen hintaan mihin se on hankittu tai sitä alempaan arvoon.
No taseen toinen puoli taas kertoo, kuinka paljon yrityksen omaisuudesta on omalla rahalla rahoitettua ja minkä verran siitä on rahoitettu vieraallapääomalla eli lainalla. Vieraspääoma jaetaan myös pitkäaikaisiin eli yli vuoden kuluttua erääntyviin ja lyhytkaikaisiin eli seraavan 12 kuukauden aikana erääntyviin velvoitteisiin. Jos taseen toisella puolella suurin osa numeroista on valahtanut nilkkoihin, eli lyhytaikaiseen vieraaseen pääomaan, on kyseessä erittäin huolestuttava ilmiö.
Että tästä kirjoituksesta ei tulisi romaania, on aika vetää pienet johtopäätökset. Nyt sitten tarkkana siellä lukijapuolella. Nämä päätelmät ovat allekirjoittaneen omia mielipiteitä eikä universaaleja totuuksia. Mikäli olet eri mieltä niin hyvä niin. Sinulla on varmasti perempi riskin sietokyky ja paksumpi taseen ulkopuolinen lompakko perstaskussa kuin minulla.
Yrityksen vastustuskykyä mitatessa on hyvä tsekata seuraavat asiat. Kuinka paljon yrityksellä on lyhytaikaista velkaa suhteessa suoriin rahavaroihin. Tämä yleistys sen vuoksi, että velkoja ei voida maksaa millään muulla kuin rahalla. Kaikki rahavarojen yläpuolella on spekulatiivista massaa. Myyntisaatavien ja muiden saatavien osalta ei ole takuita millä aikataululla ne oikeasti saadaan. Varasto pitää ensin saada myydyksi ja se voi ollakin yhdessä yössä epäkuranttia. Tästä yleistyksestä johtuen itse aina katson, minkä verran yrityksen veloista on heti maksettavissa, jos siihen tarve tulisi.
Toinen havainto mitä teen on omanpääoman puolella. Kuinka paljon omaapääomaa kertyy liiketoiminnasta ja minkä verran sitä on kertynyt omistajien laittamasta rahasta. Mikäli omapääoma on plussalla ainoastaan omistajan pullean lompakon ansiosta, ei kannata olettaa sen jatkuvan ikuisuuksiin. Yritystoiminnan kun tulisi kumminkin itse tuottaa se tulo millä toimintaa harjoitetaan. Vielä pahempaa jos toimintaan kerääntyy ainoastaan lisää velkaa. Siinä on pienestä flunssasta kehittymässä pahemmanlaatuinen syöpä.
Jyri Pajamo
Toimitusjohtaja – Yrittäjä – Tilitoimisto Tiliduunari Oy