Työvaatteiden verovähennysoikeus riippuu yrityksen toimialasta ja toiminnasta. Rajanveto on usein kuitenkin hankalaa, sillä yksityiskohtainen lainsäädäntö puuttuu. Pääsääntö verovähennyskelpoisuudelle on se, etteivät vaatteet ole käytettävissä muualla kuin töissä. Jos vaatteita voi käyttää muutenkin kuin vain töissä, ne ovat elantomenoja ja tästä syystä vähennyskelvottomia.
Puvut, paidat, solmiot ja mekot ovat vaatteita, joita käytetään yleisesti myös vapaa-ajalla toisin kuin esimerkiksi haalarit, lääkärin asut sekä leipomon suoja-asut. Työturvallisuuteen liittyvät suoja- ja turvavaatteet ovat verovähennyskelpoisia. Työvaatteet, joita käytetään silloin kun työ on erittäin likaista ja/tai vaatteita kuluttavaa ovat myös verovähennyskelpoisia. Esimerkiksi metsurit voivat vähentää työturvallisuuteen liittyvät asut ja varusteet tai lämpöhaalarit. Työvaatekulujen tulee myös olla verovuoden aikana kohtuulliset.
Työvaatteet ovat eri asia kuin töissä välttämättömät suojaimet kuten hengityssuojaimet, hitsausmaskit sekä suojalasit, jotka ovat aina vähennyskelpoisia. Näiden asujen pesu sekä huolto on myös aina vähennyskelpoista. Erilaiset ergonomiset jalkineet ovat myös vähennyskelpoisia esimerkiksi kirurgeille, mutta töistä lähdettäessä ovat jalkineet jätettävä työpaikan tiloihin.
Yrityksen ostamat asut messuille tai muut asut, joissa mainostetaan kyseistä yritystä voivat olla tapauskohtaisesti vähennyskelpoisia. Tämä johtuu siitä ajatuksesta, että työntekijä mainostaa yritystä, jos hän käyttää tätä asua vapaa-ajalla ja tästä syystä se voidaan vähentää kirjanpidossa markkinointikuluna. Tumma puku ei kuitenkaan ole vähennyskelpoinen missään tilanteessa.
Jos työvaatteiden vähennyskelpoisuus mietityttää, on syytä kysyä itseltään tämä kysymys: onko tämä vaate jota käytän vain työasioissa ja vieläkin tarkemmin onko se vaate jota en voisi käyttää muualla kuin työpaikalla?