Olen aina uskonut omaan menestymiseen. Kuten moni muukin yrittäjä, olen tavoitteellinen ja oma-aloitteinen. Ensimmäisessä yrityksessäni onnistuin jollain mittapuulla ja tein myös jonkinlaisen exitin. Niillä ratkaisuilla sain ulosmitattua urani alkuvaiheessa osan työni hedelmistä – suhteellisen hyvässä ajassa.
Ilman yrittäjyyttä en olisi lähelläkään sitä tilannetta, jossa olen nyt. Yrittäjyys on kasvattanut minua sekä henkisesti että ammatillisesti. Ajatteluni on muokkautunut suuntaan, jossa jokainen on oman onnensa seppä. Tiedän toki, että siinä ajattelussa on paljon harhaa, mutta samalla se on myös voimaannuttavaa.
Tänään koin mielenkiintoisen tilanteen nykyisen johtamani tilitoimiston kanssa. Hieman suurempi tilitoimisto kyseli, olisimmeko kiinnostuneita, jos he ohjaisivat meille asiakkaita. Hetken keskustelun jälkeen selvisi, että kyseessä oli enemmänkin tunnustelu kiinnostuksestamme alihankintaan. Tilitoimistoala on vielä sen verran sirpaleinen, etten näe mielekkääksi lähteä tekemään töitä ”syömäketjun” viimeisenä lenkkinä. Tällaiset järjestelyt tarkoittaisivat meille käytännössä katteista luopumista ja mäkitupalaisen asemaa – eikä se istu omaan näkemykseeni yrittäjyydestä.
Olen nähnyt läheltä, miten moni on vaurastunut yrittäjyyden kautta – mutta myös, kuinka huono harkinta on polttanut nämä omaisuudet ilmaan. Välillä omaan liiketoimintaan rakastutaan niin palavasti, että sitä puolustetaan epätoivoisesti, uhraten lopulta ne vähäisetkin työn hedelmät. Nämä kokemukset ovat opettaneet minulle muutaman periaatteen, joista pidän kiinni:
-
Kasvu haetaan aina kannattavuutta uhraamatta.
-
Liiketoiminta pidetään aina myyntikunnossa.
-
Saavutetut voitot tuloutetaan tavalla tai toisella turvaan liiketoiminnan riskeiltä.
Kaikista ei ole yrittäjiksi – eikä tarvitsekaan olla. Yrittäjyys ei ole myöskään ikäkysymys. Olen nähnyt, kuinka pitkän johtajauran tehnyt yli 50-vuotias perusti erikoisliikkeen, joka kasvoi miljoonien eurojen ketjutoiminnaksi. Yrittäjyydessä on kyse oman osaamisen tai liikeidean viemisestä käytäntöön. Välillä se lähtee harrastuksesta, joskus taas heti monien miljoonien sijoituksesta.
Yksi asia on kuitenkin varma: ilman intohimoa ei yleensä tule menestystä. Yrittäjyys on intohimolaji – rankimmasta päästä. Se vaatii todellista heittäytymistä ja herkkyyttä tunnistaa, milloin intohimo hiipuu.
Mistä itse vielä innostun yrittäjyydessä?
Innostun edelleen koko teemasta. Nautin, kun saan seurata mielettömiä tarinoita – niin läheltä kuin kaukaa. Innostuneet yrittäjät tartuttavat energiaa myös ympärilleen. Yrittäjyydessä on usein vahva veljeyden tunne: kun juttelee toisen yrittäjän kanssa, keskustelu lähtee nopeasti lentoon ja yhteisiä kokemuksia löytyy lähes aina. Yrittäjät ymmärtävät toisiaan, ja harvoin olen kohdannut kateutta heidän keskuudessaan. Viisaat yrittäjät tietävät, että aika on liian kallista moiseen – se on parempi käyttää omien ideoiden toteuttamiseen, yksin tai yhdessä. Näistä ponnisteluista syntyy uusia tarinoita, joita on ilo kertoa, kun kokoonnutaan leirinuotiolle jakamaan kokemuksia.